"Ennen muuta tämä kirja kertoo miehestä, joka eli suurimman osan elämästään Länsi-Euroopassa, 20. vuosisadan jälkipuoliskolla."
WSOY pokkari 2011. Suom. Ville Keynäs. Alkuteos Les particules élémentaires, 1998. 334 s.
Alkeishiukkaset on lukukokemus, josta on jälikäteenkään vaikeaa sanoa, oliko se hyvä vai ei. Romaanin keskushenkilöitä ovat veljekset (tai velipuolet) Bruno ja Michel, ja tarinan aikana käydään takaumina lävitse heidän lapsuuttaan ja nuoruuttaan nykyisestä nelikymppisyyden hetkestä käsin.
Bruno on seksihullu, Michel puolestaan kyvytön tuntemaan rakkautta. Tämän kieroonkasvamisen syyksi esitetään "hippiäiti, joka hylkää pojat jo lapsina". Teoksen loppuosassa hippiliike näytetään jopa saatananpalvonnan ja sadismin taustana. Muutoinkin 60/70-luvun kukkaislasten kuvaus on varsin armotonta: liikkeen hengellisen sisällön tehtäväksi osoitetaan sisäisen tyhjyyden peittäminen ja ihmisten vanhenemisen kieltäminen tai häivyttäminen. Hippiliike johtajineen asetetaan ahneeseen, jopa perverssiin tai pedofilistiseen valoon.
Kerronta vaihtelee suorasukaisten seksikuvausten ja tieteellisen teoretisoinnin välillä. Onko romaani lähinnä pornoa vai onnistuuko se paljastamaan jotain nykymaailman aatteellisesta tilasta - en osaa vastata tähän kysymykseen, ainakaan yhden lukukerran perusteella. Eikä romaani niin mielenkiintoinen ole, että siihen tarttuisi samantien uudestaan selvittääkseen asian. Jokin teoksessa jäi kuitenkin askarruttamaan, joten ei se täyttä humpuukia voi olla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti