Pienellä näyttämöllä pyörivä Arto af Hällströmin ohjaus on varsin mitäänsanomaton tulkinta Rimmisen romaanista. Irmaa näyttelevä Sari Puumalainen ei lupaavasta alusta ja päännyökyttelyeleestään huolimatta saa hahmoonsa syvyyttä. Näytelmästä puuttuu intensiteetti lähes täysin. Irman hahmo ei herätä minkäänlaisia tunteita, ja ensimmäisen puoliajan komiikka perustuu lähinnä sen varaan, minkälainen marginaalihahmo kunkin oven avaa. Toisella puoliajalla tunnelma hieman tiivistyy, ja autolla-ajokohtaus on melko onnistunut.
Näytelmän syvin ja koskettavin henkilöhahmo on ehdottomasti Irman poika (Ylermi Rajamaa). Roolisuoritus hermostuneine eleineen ja kaikkine sönköttävyyksineen tuo tunnetta esitykseen.
Kokonaisuudessaan näytelmässä ei ole mitään mieleenpainuvaa, ja harmillisesti myös Rimmisen kieli välittyy vain välähdyksittäin. Näytelmä ei itketä yhtään ja naurattaakin vain hymähdyksittäin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti