"Kävimme vielä Rosalien haudalla ja laskimme niittykukat kuutamoisen ruohokummun päälle, olimme hetken hiljaat kukat välissämme."
Like 2012. 365 s.
Sofi Oksasen uusinta romaania Kun kyyhkyset katosivat tulee väkisinkin verrattua Puhdistukseen. Luin Puhdistuksen kesällä 2008, ennen Finlandia-palkintoa ja siitä seurannutta loputtoman tuntuista, vuosien mittaista teoksen hypetystä, joka sai ainakin minut täysin kyllästymään sekä romaaniin että jokseenkin myös kirjailijaan. Puhdistus oli todella koukuttava ja koskettava lukukokemus ja sinänsä kaiken saamansa mediahuomion ansainnut.
Kun kyyhkyset katosivat ei ole lukukokemuksena yhtä sujuva ja helpontuntuinen romaani kuin Puhdistus. Keskushenkilönä on Edgar, mutta henkilöhahmoja on useita ja he ovat vuorotellen kerronnan keskiössä. Aikatasoja on kaksi, 1940-luku ja 1960-luku; kuvataan Viroa kahden miehityksen kautta, ensin saksalaisten, sitten bolsevikkien. Tapahtumat sijoittuvat eri puolille Viroa: maaseudun kyliin, Tallinnaan, vankileirille. Aikatasot ja miljöiden vaihtelu eivät tee romaanista vaikealukuista, ei myöskään se, että eri aikatasoille sijoittuvat tapahtumat kerrotaan erityylisellä kielellä, mikä elävöittää tekstiä.
Henkilöhahmojen runsaus sen sijaan etäännytti ainakin minua romaanin alkupuolella - tarinassa oli kynnys, jonka yli ei erityisesti autettu: onko romaani katkelmallinen kuvaus Viron tapahtumista, joita valotetaan erilaisten, eri sukupuolta olevien, eri yhteiskuntaluokkiin kuuluvien ja ajatusmaailmaltaan erilaisten henkilöiden kautta, vai onko kyseessä yksi suuri tarina, jota ristivalotetaan eri henkilöiden näkökulmasta (mikä tuntuu olevan suorastaan maneeri niin 2000-luvun kirjallisuudelle kuin elokuvallekin)? No, vastaus kysymykseen hahmottuu hiljalleen lukuprosessissa.
Tragedia kasvaa särmikkääksi juonen edetessä, romaani ei jää pelkäksi ajankuvaksi vaan näyttää myös, mitä olosuhteet tekevät ihmisille. Ovatko olosuhteet ihmistä suurempia vai voiko ihminen elää uskollisena itselleen olosuhteista huolimatta tai niiden pakkoa vältellen? Romaani vastaa myöntävästi molempiin kysymyksiin, mutta seuraukset ovat erilaiset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti