keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

Troika, Pietari

Jos kaipaa Pietarissa ultimaattista turistielämystä, kannattaa varata show & dinner -setti ravintola Troikasta. Kokemus on täydellinen.

Ulkoapäin ravintola näyttää ikkunateippaustensa vuoksi hieman strippibaarilta, mutta vaikutelma on väärä. Sisustus muistuttaa satulinnaa pienin goottisävyin. Ovimies on tukeva ja hän muistuttaa asusteessaan juhlapukuista menninkäistä. Tarjoilijoilla on pitkät koristekirjaillut kaavut. Pöydät on katettu hienosti. Kun on astunut sisään, ei tarvitse enää itse huolehtia yhtään mistään - palvelu on niin sujuvaa, ettei sitä edes huomaa.

Neljän ruokalajin kasvismenu koostui tomaattisalsa-alkupalasta, välipalasta, joka oli tomaatista, munakoisosta ja kesäkurpitsasta koottu torni pinaattimeressä, juurespaistikaspääruuasta, joka tarjoiltiin paistettujen sienien ja hillon kera ja jälkiruoaksi oli hedelmäsalaatti ja espresso. Menu maksoi 65 euroa, ja juomiin kuului snapsi, vesipullo sekä lähes määrättömästi venäläistä samppanjaa, jota kaadettiin lasiin lisää aina, kun siihen suinkin mahtui. Lisäjuomia on mahdollista tilata pöytään - olut on edullista, drinkit vähintäänkin Suomen hinnoissa.



Show on aivan oma lukunsa. Ensimmäinen osio oli juuri sitä mitä odotin - totaalista kitschiä, euroviisutunnelma potenssiin kymmenen ja kansallismieliset perinnemausteet kaupan päälle. Mukana oli niin laulu- kuin tanssinumeroitakin, naisilla överiglittertiaroja ja -bikineitä, (teko?)turkissomisteita, miehillä jonkinlaisia kirjavia uniformun kaltaisia kokonaisuuksia, jotain Pakkasukkoon ja tämän rouvaan viittaavaa kuvastoa - ja kaiken taustalla digitaalinen näyttö, jolla pyörii erinäistä rekvisiittakuvaa lähes silmiäsärkevän isorakeisesti.




Ensimmäisessä osiossa sydämeni oli täysin myyty lumipallonaisille - onko mitään hienompaa käsivarsikoristetta kuin nauhat, joissa roikkuu isoja valkoisia palloja, joihin yhtäkkiä syttyy valo ja joiden pinta paljastuu tekokarvaksi? No ei ole, haluan heti - kun mahdollista - samanlaiset! Claes Ohlson, kuule rukoukseni!!



Jos shown ensimmäinen osio oli vitsi, toinen osio oli kabareeta. Esiintymisnumeroissa leikiteltiin elokuvaviittauksilla ja asusteet sekä koreografia olivat eroottisempia. Koin ehkä häivähdyksen siitä, millaista olisi ollut olla seuraamassa kabareeta joskus sata vuotta sitten jossain sellaisessa kaupungissa ja yhteiskuntaluokassa, jossa se oli suosittu ajanviete.

Piakkoin shown päätyttyä lavalle astui aivan loistava tanssibändi. Setti koostui ällistyttävän laajasta valikoimasta hittejä - ja mikä kielitaito! Kappaleissa laulettiin niin venäjäksi, englanniksi, ranskaksi, espanjaksi kuin koreaksikin. Enpä olisi uskonut tanssivani Pietarissa Gangnam styleä livenä!

Suosittelen Troikaa kitschtunnelmasta, satumaisuudesta, hyvästä ruoasta ja hyvästä palvelusta sekä samppanjasta ja tanssimisesta nauttiville seurueille, ehdottomasti!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti