Platonin Akatemia XVII

Tämänvuotinen Platonin Akatemia alkoi Halosenniemessä, jossa Miika Luoto alusti otsikolla "Mitä voimme toivoa?". Luoto määritteli aiheensa rajat käsite kerrallaan. Hän totesi, että otsikko mahdollistaa kuulijoiden odotuksiksi sen, että hän listaisi toiveiden kohdemahdollisuuksia (tulkintapainotus sanalla "mitä") tai että hän käsittelisi toivomisen mahdollisuuksia (tulkintapainotus sanalla "voimme"), mutta näin hän ei aikoisi tehdä.

Fokus oli kolmannella sanalla, "toivoa". Luoto puhui innoittavasti uuteen suuntaamisesta, rajoista ja niiden yli ajattelemisesta, jota filosofia on. Hän otti esiin luovan työn tekijät, niin taiteilijat kuin tutkijatkin, jotka kurottavat kohti vielä tarkemmin hahmottumatonta ideaa, jotain uutta - että tällaiset ihmiset toimivat eri ehdoin kuin asiantuntijat, jotka hallitsevat oman tonttinsa mutta joiden tekemistä ja toimintaa määrittää kuitenkin rajat, se alue, jolla he ovat asiantuntijoita. Luovan työn tekijöillä ei ole tällaista määriteltyä aluetta, ja niinpä he voivat kohdata jotain uutta ja sitä kautta toimia tiedetyn ja tunnetun rajalla, laajentaa tiedetyn ja tunnetun aluetta. Luoto on loistava puhuja ja hänen alustuksensa herätti sekä ajatuksia että keskustelua.

Platonin Akatemia ei ole vain ajattelemista ja keskustelemista, vaan myös taidetta. Trubaduuri Riverius esiintyi niin Halosenniemessä kuin Kallio-Kuninkalan kartanossa, jossa Platonin Akatemia jatkui. Riveriuksen kappaleissa on voimakas, inhimillinen ja läsnäoleva, osin kansanlaulumainen, osin myyttinen tunnelma, ja hänen esiintymisensä sopi tapahtumaan erinomaisesti.

Kallio-Kuninkalassa ohjelma jatkui työpajoissa. Tarjonta oli monipuolinen: Ari Tervashonka käsitteli työpajassaan Leibnizia, Antti Filppu puhui Celanista ja Heideggeristä, Santeri Tuovila luki otteita Nuoren miehen päiväkirjasta, Kari I. Leväinen kertoi kokemuksistaan Kambodzhassa...

Päivän lopuksi Leonora-salissa järjestettiin paneeli "Tulevaisuuden koulu", jonka osallistujat edustivat laajasti eri lähtökohtia. Mukana oli niin lukio- kuin yliopisto-opiskelijoitakin, lukion rehtori, opettajia ja Opetushallituksen erityisasiantuntija, järjestötoimijoita sekä kasvatusfilosofi ja toimitusjohtaja. Paneelissa tulikin esiin erilaisia näkökulmia tulevaisuuden koulun mahdollisuuksiin, ja paneelin puheenjohtajana toiminut Tapio Turpeinen alustikin toivovansa keskustelua käytävän mahdollisimman laajasti - ei vain siitä, mitä jonkin koulutusateen tulisi edustaa, vaan siitä, mitä koulutus, sivistys tai kasvatus voisivat ylipäätään olla.

Keskustelussa tuli esiin hyvinkin humaaneja ja sivistyneitä näkemyksiä, jotka paljastivat myös paljon sanojiensa arvomaailmasta - tiedostetusti tai tiedostamatta. Yksittäisistä kommenteista parhaiten mieleen jäi Opetushallituksen edustajan lausahdus. Puhuttiin sitaatista "Ei koulua, vaan elämää varten". Hänen näkökulmansa lausahdukseen oli "Ei koulua, vaan työelämää varten". Toivottavasti koulu instituutiona ei kuitenkaan ole menossa tuohon suuntaan.