Museo esittelee tsekkiläistä sekä kansainvälistä taidetta vuosisadan vaihteesta nykypäivään. Mukana on myös arkkitehtuuria ja designia. Vaihtuvassa näyttelyssä oli esillä Alfons Muchan Slaavien eepos (1928).
Museon mielenkiintoisinta antia on tsekkiläinen taide, sillä kansainvälisellä osastolla esitellään varsin tuttuja taiteilijoita ja teoksia, kuten Picassoa, Renoiria ja Gauguinia. Yksi kiinnostavimmista tsekkiläisitä taiteilijoista oli František Kupka (1871-1957), jonka teoksia oli runsaasti esillä. Jossain esittävän ja abstraktin taiteen välimailla liikkuu hänen teoksensa Pianon koskettimet / Järvi (1909):
Kupka näyttäytyy monipuolisena taiteilijana, jolta esitellään myös suoraan kantaaottavia teoksia sarjasta Raha kiertää (1901), tässä yksityiskohta teoksesta En välitä hittojakaan lakkoilijoista:
Kubismi on voimakkaasti esillä museossa, myös kubistisina huonekaluina, jotka eivät ole ollenkaan hullumpia:
Yhdellä osastoista on esillä pienoismalleja näytelmien lavastuksista. Osasto on inspiroiva, sillä se näyttää pienessä tilassa sen, kuinka erityyppisiä lavastusratkaisuja voi tehdä - ja kuinka ratkaisut myös aina heijastelevat aikaansa. Esimerkkeinä alla František Trösterin (1904-1968) tekemä lavastus Jean Cocteaun tekstiin The Spellbound Life (es. Tsekkoslovakian Kansallisteatterissa 1937) sekä Josef Čapekin (1887-1945) tekemä lavastus Vitězslav Novakin tekstiin Nikotina (es. Tsekkoslovakian Kansallisteatterissa 1930):
Toki tämäkin museo, kuten koko Praha, muistaa myös Jaroslav Hašekin kuuluisaa hahmoa kunnon sotamies Švejkiä:
Esillä on myös kantaaottavia valokuvia ja performanssitaiteen ikuistuksia. Milan Knížákin Yhden mielenosoitus (1964) tuo mieleen Fluxus-ryhmittymän. Tässä kuvasarja performanssista...
...ja tässä toimintaohje:
Karel Neprašin väriltään punainen Suuri dialogi (1966) kommentoi kommunikaatiota:
Kun näyttelykerroskierroksia alkaa olla takana useampi, näyttelyväsymys alkaa auttamatta iskeä. Istumme alas ja katsomme eteenpäin, siellä näyttää olevan klassinen suttu: ympyräsotku vaalealla pohjalla. Haukumme sitä hetken, "no tuollaisen ainakin voisi tehdä kuka tahansa", ja nousemme jatkamaan sotkua kohti. Lähetessä paljastuu kuitenkin illuusio: kyseessä ei suinkaan ole suttu, vaan kolmiulotteinen rautalangasta väännetty sukkula, Karel Malichin (1924) teos Kahvila - Istun ja katson,olen kääntänyt päätäni hiukan (1979-1983), joka läheltä katsottuna herättää yllättävän paljon ajatuksia:
Nykytaideosastolla puhuttaa Ivan Kafkan Potentiaalinen impotenssi (1989-1995), joka koostuu kellokoneistoista mainittuina virtalähteinään Duracell MN 15 000 -paristot:
Alakerran lyhytaikaisten näyttelyiden tilassa esillä on vuoden 2013 loppuun saakka Alfons Muchan (1860-1939) Slaavien eepos. Slaavien eepos on Muchan viimeisimpiä töitä, valtavat teokset kuvaavat slaavien historian eri vaiheita. Tyyliltään Slaavien eepos ei ole tunnetuinta art noveau -Muchaa, vaikka joitain tuttuja piirteitä ihmishahmoissa onkin. Vaikuttavia ja yksityiskohtaisia teoksia, joita olisi katsellut pidempäänkin kuin museon aukioloajat antoivat myöten!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti