torstai 12. kesäkuuta 2014

Podmainen ja Podostrogin luostarit, Budva

Budva on pieni ja varsin turistinen kaupunki Montenegron rannikolla. Kokonsa puolesta se soveltuu hyvin kävelyyn - kaikkialle pääsee jalan. Vanhakapunki lahden toisella reunamalla on miniatyyrimäisen söpö, muutoin kaupunkia ympäröivät joka reunalta vuoret.



Podmainen luostari



Podmainen luostari sijaitsee kaupunkiasutuksen pohjoisreunamalla pienen ylämäkikävelyn päässä ja sinne on hyvät opasteet. Luostarialue on pieni, mutta siellä on vierailijan kannalta kaikki luostarille olennainen - kivinen sisäpiha, tuohusalttari, kirkko ja matkamuistomyymälä. Luostari on ortodoksinen, ja sinne mennessään on hyvä muistaa säädyllinen luostaripukeutuminen.

Luostarin kirkon seinien maalaukset ovat varsin yllättäviä, osin avoimen poliittisia (kuvissa seikkailee esimerkiksi punatähtihattuinen armeijamies) tai surrealistisia.


Podostrogin luostari


Podostrogin luostarin pitäisi sijaita Podmainen luostarista vuorille päin. Podmainen luostarin seutuvilla on opaskyltti, ja niinpä lähdimme reippaasti kiipeämään ylämäkeen, vaikka esimerkiksi Googlen karttapalvelu ei luostaria löytänytkään (Podmainen luostarista sentään löytyy kävijäkommentti "Kaunis paikka!"). Kyltin mukaan matkaa on komisen kilometriä, Lonely Planetin Montenegro-oppaan mukaan kaksi.

Jonkinmoisen kävelyn jälkeen saavuimme kirkon ja hautausmaan kohdalle. Jatkoimme eteenpäin, maisemat vuoritieltä Budvaan päin olivat kauniit.

 
Kun merkkiäkään luostarista ei alkanut näkyä, päätimme kysyä neuvoa paikallisilta. Ensimmäsen kielimuuria eri suunnilta kaartelevan keskustelun tulos oli se, että Podostrog-niminen alue kyllä on olemassa, mutta luostarista vanha mies ei ollut koskaan kuullutkaan. Kiitimme ja jatkoimme matkaa.

Vuoren rinteillä oli jonkin verran taloprojekteja meneillään - osa sen näköisinää, ettei niillä ollut tarkoitustakaan edistyä, mutta osan parissa työskenneltiin. Raksamiehet viheltelivät peräämme, mistä päättelimme, ettei vuoritiellä yleensä juurikaan ollut jalankulkijoita - hellehikeentynyt punakka ylämäkiolemuksemme kun ei ollut erityisen hot, muutoin kuin konkreettisesti. Kysyimme kuitenkin tietä myös raksamiehiltä. Nyt englannintaito oli parempi, mutta hekään eivät koskaan olleet luostarista kuulleetkaan. Kysyimme, minne tie sitten johtaa - vastaus oli kiipeämisurakkaamme ajatellen diplomaattisesti "panorama".


Kävelimme vielä jonkin matkaa kunnes päädyimme vuorten väliseen solaan, josta tie alkoi jatkua alamäkeen vuorten toiselle puolen. Päätimme, että on aika kääntyä takaisin.

Podostrogin luostaria emme siis koskaan löytäneet, siis onnea matkaan seuraaville etsijöille!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti