maanantai 2. kesäkuuta 2014

Ravintola Helmi, Helsinki

Minun olisi jo pitänyt oppia tämä: kun menee hienoon ravintolaan syömään, ei pidä valita kasvisannosta vaan kalaa. Jostain syystä maittavia ja mitä mainioimpia kasvisruokia saa etnisitä ravintoloista, mutta suomalaisille kasvikset tuottavat vaikeuksia ja lopputuloksena on korkeintaan keskinkertaisia annoksia.

No, asiaan. Ravintola Helmi sijaitsee Helsingissä Eerikinkadulla sisäpihalla. Sisustus on miellyttävä ja henkilökunta sopivan ystävällistä ja asiantuntevaa.

Valitsin alkupalaksi vuohenjuusto-tartefinen. Annos oli kaunis mutta makumaailma harkitsematon. Lautasella oli runsaasti voimakkaita makuja (vuohenjuusto, jokin kitkerä yrtti tai vastaava, rasvaiset filotaikinalevyt), jotka taistelivat keskenään ja peittivät täysin alleen annoksessa olleiden pienten kasvisten, porkkanoiden ja parsan, maut.

Pääruokavalintani oli askel parempaan suuntaan: Halloumi-kasvissatay oli ihan jees - uskon, että olisin päässyt samoilla ainesosilla vähintääkin samaan lopputulokseen kotiolosuhteissa. Kaiken lisäksi halloumia tässä annoksessa oli hävettävän vähän - kolme pientä viipaletta vartaissa. Halloumi oli kuitenkin tämän annoksen "pihvi" - laihaksi jäi.

Onneksi jälkiruokavalintani osui nappiin: valkosuklaa-karamellipannacotta rapanperisorbetin ja raparperihillokken kera oli suoraan taivaasta. Pannacotta oli todella tuhti ja makea, raparperi juuri sopivan raikas sen seuralaiseksi. Tämä vei kielen mennessään, wau.

Kala-annokset - varsinkin alkuruoka tiristettyä haukea mustan aiolin kera - herättivät minussa annoskateutta, ehkäpä ensi kerralla osaan olla skarpimpi valinnoissani. Helmestä jäi hieman ristiriitainen kuva ruokien perusteella - osa oli selvästi hittejä, osa totaalisen huteja.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti