"Vihdoinkin veri lähti liikkeelle."
Like 2015. 325 s.
Antti Tuomainen käsittelee uusimmassa dekkarissaan Kaivos suomalaista Suomaniemen kaivosta, jonka toimintaan vaikuttaa liittyvän hämäräperäinen ympäristökatastrofi. Kaivos on myös allegorinen nimi romaanille, sillä toimittaja-päähenkilä Janne kaivautuu myös syvälle itseensä, sen ääreen, mikä elämässä on tärkeää: Jannen perhe on erilleenratkeamisen partaalla ja myös hänen lapsuudenperheeseensä liittyy jotakin hämärää - hänen isänsä on jättänyt perheen Jannen ollessa alle vuoden vanha, eikä isästä sen jälkeen ole kuulunut mitään.
Kyllä, Suomaniemi ja sen sotkut saavta lukijan välittömästi ajattelemaan Talvivaaraa ja siihen liittyneitä (ja edelleen liittyviä) omituisuuksia: minkä hinnan olemme valmiita maksamaan ja mistä? Miksi Suomessa myydään akivosoikeuksia pilkkahintaan kansainvälisille yrityksille? Onko malmin louhinta Suomessa kannattavaa?
Romaanin päähenkilö Janne tempoilee intohimoisen työlle omistautumisen ja perhe-elämän välillä. Kumpi onkaan tärkeämpi? Onko Janne samanlainen kuin isänsä, joka valitsi perheen sijasta uransa?
Romaani käyttää näkökulmatekniikkaa. Jannen osuuksissa käytetään minäkertojaa. Toinen tärkeä henkilö on Jannen isä ja häneen liittyy kysymys siitä, mitä hän oikein tekee työkseen ja mitä tapahtui Jannen ollessa pieni ja isän jättäessä perheensä. Ovatko erilaiset elämänratkaisut mahdollisia vai onko kysymys työn ja perheen välillä valitsemisesta täysin mustavalkoinen?
Tuomainen kirjoittaa vetävästi ja Kaivos on dekkari, jonka juoni ja kerronta imaisevat mukaansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti