"Olen luvannut Charlottelle, että olemme Helsingissä kuusi vuotta."
Gummerus 2016. 213 s.
Myönnän: ilman Finlandia-palkintoa en olisi tarttunut Jukka Viikilän romaaniin Akvarelleja Engelin kaupungista. Myönnän senkin, että olisin hyvinkin voinut myös olla tarttumatta. Romaanin idea vaikuttaa etäännyttävältä: teos on laiha, se sisältää arkkitehti Johan Carl Ludvig von Engelin hajanaisia päiväkirjamerkintöjä varsin pitkältä ajalta, vuosilta 1816-1840.
Päiväkirjamerkinnöistä piirtyy esiin yksinäinen mies, jolla on tehtävä: piirtää Helsinki. Koska romaanin rakenteena on päiväkirja, teos etenee kovin verkkaisasti. Päähenkilö nimeää itse merkintäsnä "yöpäiväkirjaksi", mikä tarkoittaa toteutuksen kannalta hajanaisuutta ja aukkoisuutta.
Akvarelleja Engelin kaupungista on tiivistä, aforistista tekstiä, joka paikoin onnistuu kiteyttämään asioita ytimekkäästi. Koska Engelillä on varsin vaativa pesti, monet hänen havainnoistaan koskevat työntekoa:
"Uskon - - että helpoin tapa välttää elämän tuska on keskittyä työhönsä, tehdä velvollisuutensa. Rahapalkkaa suurempi hyvitys on kohtalonkysymysten väistyminen taka-alalle, Miksi luulette ihmisten heräävän aikaisin ja kiirehtivän virastoon ellei viisautta, aistielämää ja luonnollisuutta karkuun?"
"Sain kuulla, että Beethooven kirjoitti pianosonaatteja ennen muuta rahan vuoksi. Hänellä oli intohimo sinfonioihin ja oopperoihin, mutta sonaateille oli kysyntää.
Palkkatyön voi tehdä täydellisesti. Täydellisen voi tehdä määräajassa ja määräbudjetilla. Tämä tieto rohkaiskoon minua."
Helsingin takapajuisuus, sisäänpäinkääntyneisyys ja lähestulkoinen olemassaolemattomuus suodattuvat lukijalle Engelin läpi. Myös suomalaisuutta katsotaan etäältä:
"Ehrenström oli nerokas huomioidessaan asemakaavassaan Henlsingin tuulisen luonteen, ei vastustanut sitä vaan käytävöi tuulen syvälle kaupunkiin. Varsinkin suomalaiset tuntuvat nauttivan tuulesta, jossa voi olla suuremman armoilla tarvitsematta kohdata toista ihmistä. He tarvitsevat puhurin, koska vaativat niin paljon toisiltaan."
Akvarelleja Engelin kaupungista ei ole erityisen vetävä tai helppolukuinen kirja. Henkilöhahmoja ei selitetä tai erityisesti kontekstualisoida, aukkoisuus jättää lukijalle paljon täytettävää ja pääteltävää. Toimintaa ei tässäkään teoksessa ole, koska kyse on havainnoista ja muistelemisesta.
Nykyään tuntuu yhä useammin siltä, että kaunokirjallisuudessa kiinnostavaa on asioiden näyttäminen toiminnan, ei pohdinnan kautta.
* * *
Lukuhaaste 2016:
2. Matkakertomus
3. Kirjassa rakastutaan
4. Maahanmuuttajasta, pakolaisesta tai turvapaikanhakijasta kertova kirja
7. Vihervuosi 2016 -sloganiin "Minun maisemani - maalla ja kaupugissa" liittyvä teos
8. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa en ole lukenut aiemmin
44. Kirjassa joku kuolee
49. Vuonna 2016 julkaistu kirja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti